Omin käsin

Mihin tää aika katoaa? Hirveesti on taas ollut ajatuksena blogata (ajatuksen tasolle on kyllä jäänyt moni muukin asia), mutta aina vaan on niin kiire (?). Tai sitten kun on hetki aikaa, niin ottaa mielummin kupin glögiä, vaaleaa tietenkin ja pari fazerin sinistä ja uppoutuu hyvään kirjaan tai lehteen.

Oon kuitenkin oikeasti ollut aika tuottelias viime aikoina. Ommellut, neulonut ja virkannut.

Ompelin ystäväni kanssa jo aikaa sitten pari "meikkipussia" ja kukkaron, niistä ei ikävä kyllä ole kuvia kun kerkesin ne jo pistämään paketteihin. Eli ei niistä sen enempää, kun ei kerran ole mitä esitellä. Sen verran sanon kuitenkin, että oli ilo ommella kun oli hyvä opettaja vieressä -kerrankin onnistuin!

Samaisen ystävän kanssa tein nämä ihanat joulusukat. Ohje oli muistaakseni jostain Tilda -kirjasta, josta ystäväni kyllä hieman muokkaili kaavaa.



Innostuin neulomaankin pitkästä aikaa, kun uusimmassa Suuri Käsityö -lehdessä oli pipon ja kaulaliinan ohjeet, suurilla puikolla ja paksulla langalla. Ihanan nopeaa.
Muokkasin ohjetta, sillä tein asusteet kummitytölleni, joka on vasta kolmen vanha.
Lankana Novitan Crystal.


(Mallina pikku-suklaaposki, joka ei tahtonut pysyä paikallaan)

Sitten olen aloittanut ikuisuusprojektin. Se ei vielä ole kestänyt ikuisuutta, mutta se todennäköisesti tulee kestämään. Nimittäin isoäidinneliöiden virkkaamisen. Lopputuloksena ehkä peitto. No, siitä lisää kun työ on valmis. Virkkaaminen on kivaa!



Semmoista tällä kertaa. Nyt villasukat jalkaan ja glögiä juomaan.

-maria-

Pari tekelettä :)

Mä en ymmärrä mikä siinä on, että aina kun mä teen jotain käsityötä, neulon tms, niin jotain menee pieleen, ihan aina! :/ Sen ei tarvii välttämättä olla iso juttu, muta jotain kuitenkin.. Ehkä mä olen liian innokas ja siks jotain teen pieleen.. No, kuitekin, tässä ois nyt pari viime aikojen juttua.. :)
Tein äidille synttärilahjaks kaulaliinan, ohjeen otin Isot puikot, paksu lanka- kirjasta, mutta saatoin vähän muokkailla sitä..

Tossa näkyy vähän miten sitä tehtiin, tai siis että aluks se neulottiin ihan kokonaan, ja sitten kun se oli valmis, niin purettiin tollaset lankajuoksut noista lettien väleistä.. :)

Tollanen se oli sitten valmiina.. :) Lisäksi pakettiin meni yks ruokakirja (Euroopan mestarikokkien matkassa, tai jotain sinnepäin.. :D).

Sitten neidille tein tuttipullon lämmittimen :) Idea lähti oikeastaan siitä, kun rattaiden juomateline on liian iso tuttipullolle, niin se kolisee siinä aina ärsyttävästi, jos toi estäis vähän sitäkin.. :D Ohje on ihan omasta päästä, jonkun verran loin silmukoita, ja sukkapuikoilla tein (ihan hirmupienillä, 2.5!) ja helmineulosta. Toi oli sellanen, mitä en ihan heti uuskis tee, järkyttävän hidasta hommaa, helmineulosta noin pienillä puikoilla, ja kokoajan sitä samaa! :) Tossakin meni pieleen esim se, että mun piti toi pohja sit lopuks virkata umpeen, mutta hupsis, en voikkaan, kun päättelin sen niin kireesti ettei se pullo mahdu yläkautta sinne sisälle! :/ :D Lopuks vielä päädyin vähän "kirjailemaan" sitä, ihan jättehienosti, haha. ;)

Lisäks oon tehnyt kolminkertaisen kaulurin/pyöröhuivin tai minkä lie, mutta se meni kans sen verran pieleen etten jaksa laittaa siitä edes kuvaa.. :( Siis kyllä sitä voi silti käyttää, ja alkuun käytinkin sitä, mutta nyt mua on jotenki alkanu ärsyttää se ja en jaksa käyttää sellasta epämuodostunutta yksilöä.. :P Tein sen tolla samalla vaaleanharmaalla langalla kuin tuttipullonlämmikkeenkin ja Kaitaliinan ohjeella.

Eipäs muuta tällä kertaa, hyvät yöt ja viikonloput kaikille! :)

- Johanna

Top 5 puvut :)

Anteeksi oon vähän myöhässä tän postauksen kanssa, mutta päätinpä tehdä tälläsen (mun mielestä) top 5 linnanjuhlien puvuista! :D Olihan siellä muitakin hienoja, mutta nää oli ehkä ne parhaimmat.. :)

1. Cody Oreck (Yhdysvaltain Suomen-suurlähettilään vaimo)

2. Satu Taiveaho (kansanedustaja)

3. Minna Kauppi (suunnistaja)

4. Linnea Tamminen (Rockettes-joukkueen varakapteeni)

5. Anna Halonen (Presidentin tytär)

Kuvat otettu yleltä.

Mitäs te ootte mieltä? Oliko mitään samoja suosikkeja, vai mitkä oli teidän? :) Inhokeista en viiti tässä edes puhua, niitä meinaan oli... :D

- Johanna

Totta (uutuus)

Luin tässä pari päivää sitten Riikka Pulkkisen toisen romaanin Totta. Rajan (eli Pulkkisen esikoisromaani) luin jo muutama vuosi sitten, enkä muista sitä ihan tarkalleen enää, mutta sen muistan, että olin vaikuttunut ja aloin odottamaan Pulkkiselta lisää teoksia. :) Muistini mukaan (suokaa anteksi jos olen väärässä) Totta jatkaa kerronnaltaan ja tyyliltään hyvin samantapaista linjaa kuin Rajakin. Ihana tarina, hyvin kerrottu (mä en tiedä mikä siinä on, mutta rakastan jos on monta kertojaa, mutta silloin olen myöskin hyvin vaativa.. :D Jos ite kirjoittaisin joskus kirjan, niin koittaisin vamaan kirjottaa sen monen eri henkilön näkökulmista.. ;)), ja ennenkaikkea sellanen mihin mä ainekin uppoiduin, siihen maailmaan, niiden ihmisten tarinoihin.. Kuitenkin, jos joku miinuspuoli pitäis mainita, niin mulla ehkä välillä tuli vähän ähky siitä "erikoisesta" kerronnasta, tiedättekö mitä mä tarkotan? :D Välillä tuntui, että lause lauseen perään oli sellasia filosofisia, isoja ja ajattelevia lauseita.. Älkää käsittäkö väärin, mä pidän kyllä ton tyyppisestä tekstistä tosi paljon, mutta upotettuna muun tekstin joukkoon, tässä se ehkä jonkinverran vei uskottavuutta kun oli lähes kokoajan sellaista.. No anyway, toi on vaan mun mielipide, ja yleisesti ottaen tykkäsin kyllä hirmupaljon! :) Ja täähän on siis mulla omana ja aion kyllä lukea uudestaankin! ;)

Mulla on tapana, että kun oon lukenut jonkun kirjan loppuun, niin pysähdyn hetkeks miettimään, mitä ajatuksia, tunteita ja kenties muistojakin se mussa herättää.. :) Niinkuin kerroin jo täällä, niin Alkemisti herätti mussa sellasen hyväntuulisen, unelmoivan fiiliksen, no, tää sit ehkäpä sen vastakohdan, tuli sellanen surumielinen fiilis, ja jäin miettimään niitä ei niin kauheen hyviä muistoja... Ja se suru ei niinkään kohdistunut kuolemaan, vaan rakkauteen ja elämään.. En nyt oikein tiedä miten tätä tän paremmin pystyisin selittämään, kun en oikein itellenikään niitä pysty selittelemään, ja kun en kuitenkaan tänne blogiin viiti kauhean henkilökohtasista jutuista kirjoittaa, no, mutta ehkä ymmärrätte mitä haen... :) (kauheen hyvä kehotus muuten, lukekaa tää kirja - sen jälkeen tuutte ahdistuneiks! :D No ei vaan.. :P) Mutta suosituksia satelee taas - kuitenkin nyt ehkäpä sellasille, ketkä tykkää vähän enempi sellasesta filosofisesta pohdiskelusta, kuin ihan romanttisesta hömpästä tms.. :)

Takakansitekstiä taas loppuun (vaikkei tästä ehkä kauheen hyvää käsitystä tarinasta saa.. :))

- Anna löysi mekon, Elsa sanoi, piti silmiään yhä kiinni.
-Minkä mekon?
-Eevan.
-Niinkö, hän sai sanottua.
-Miksi se meillä on, miksei sitä ole laitettu pois? Elsa oli hetken hiljaa. Maiskautti suutaan.
-Minä kerroin, Elsa sanoi sitten.


Rakkaus, suru, haavat, lohtu. Riikka Pulkkinen kuvaa herkin vedoin niitä pieniä liikkeitä, joilla ihmisen mieli käsittelee kaikkein isoimpia asioita.

Ja joo, löysin sisäsivulta vähän selkeämmän "takakansitekstin" vielä.. :D


  On kevät, Elsa tekee kuolemaa. Martti ja Eleonoora yrittävät totutella ajatukseen vaimon ja äidin menettämisestä, vaikka suru painaa kyyryyn.
  
  Tytärentytär Anna kuvittelee mieluummin toisten tarinoita kuin kertoo omaansa. Hänelle mummo kertoo Eevasta, josta on vaiettu vuosikaudet.
  
  Lastenhoitajaksi palkatun nuoren naisen ääni vie toiseen todellisuuteen, 60-luvun alkuun, jolloin pieni pilleri oli jo keksitty, muttei vielä uusia iskulauseita.
  
  Auki kiertyvät äitien ja tyttärien tarinat, joissa muisti pettää, koska se on lohdullisinta.


Onko joku muu jo ehtinyt tän lukemaan? Mitä ajatuksia se herätti? :) JA mitä mieltä ootte ylipäätään näistä mun kirja"arvosteluista"? Lukeeko näitä edes kukaan vai hyppääkö harvat lukijatkin nää yli? :D

-Johanna

Toivelista :D

Rakas joulupukki, minä toivon tänä jouluna:

kirjoja!

 

 kalenteri

Alavalla maalla-kalenteri (en onnistunu ottaa sieltä kuvaa :D)

lautapelejä (peli) :D

 

kattila

 muumimukeja, noita kivan värisiä ja selkeitä :)

hajuvesi

Kuvat täältä, täältä ja täältä.

Joululahjalistani on aika pitkä, mutta niinhä niiden kuuluu ollakkin, lapsenakin mulla oli välillä sellasia monen sivun listoja! :D Ja usein sit leikkasin vielä lehdistä kuvia niistä toiveista tarkennukseks.. ;) Mitäs te toivotte, muuta kuin maailmanrauaa? :)

-Johanna