Kolme kirjaa

Moikka moi! :)

Tää postaus tulee nyt ajastettuna, koska me ollaa tän ilmestyessä jo matkalla (tai ehkä perillä? :)) menossa viikonlopuks uuden vuoden viettoon! :) Oon viime aikoina koittanu lukea muutaman kirjan "pois alta" koska tiesin et saan ainekin yhden kirjan joululahjaks - en tosin että minkä.. :) Tässä postus kolmesta viimeisimmästä, kaikki oli omalla tavallaan hyviä..

Jodi Picoult : Koruton totuus

"Pennsylvanian amish-yhteisön idyllinen rauha järkkyy, kun maatalon navetasta löytyy vastasyntyneen ruumis. Poliisitutkinnassa paljastuu, että vauvan on ilmeisesti surmannut sen oma äiti, vasta kahdeksantoistavuotias naimaton amish-tyttö. Tapaus osoittautuu kovaksi pähkinäksi Ellie Hathawaylle, suurkaupungin juristille, joka astuu myrskyn silmään puolustamaan nuorta Katie Fisheriä. Kulttuurien yhteentörmäys on väistämätön, sillä ensi kertaa nousujohteisella urallaan Ellie joutuu tekemisiin täysin omastaan poikkeavan oikeuskäsityksen kanssa. Hienovireisestä ihmissuhdetarinasta jännittäväksi oikeussalidraamaksi kehittyvä Koruton totuus kuvaa amishien elämää kiehtovalla tavalla."

Tykkäsin tästä tosi paljon, tähän jäi heti koukkuun niin ettei kesken ois malttanu mitenkään jättää! :) Tää ei ollu myöskään läheskään niin ahdistava tai pelottava kun mitä kuvittelin.. Tosi hyvin kirjoitettu tarina, ainoastaan vika aukeama (eli loppu :D) mua vähän ärsytti, en ois halunnu ehkä että se ihan niin loppuis.. :) Oli tosi kiinnostavaa myöskin lukea amisheista (osasyy miks halusin tän kirjan lukea), vaikka tottakai aina täytyy muistaa, että totuus voi olla oikeasti erilainen, aina jotain muuttuu/kerrotaan eritavalla, etenkin kun kertojana on ulkopuolinen (kirjoittaja ei siis ole amish :)). Tän jos lukee niin kannattaa lukea vasta sillon kun tietää että on paljon aikaa eikä paljon tekemistä, on meinaan ihan hirveän koukuttava ja kuitenkin 509sivua! ;) Voisin lukea tän kyllä uudestaankin (vaikka tiedän "syylliset" ym), sen verran hyvä oli..

Anja Snellman: Parvekejumalat

 

"Pelko tulee yöllä, ja se sanoo: minun nimeni on Gudmo. Sillä on vanhan naisen kasvot ja ääni kuulostaa siltä kuin joku tallaisi lasimurskaa. Sen takaa ei näy kuuta eikä tähtiä. Sen hengityksestä tipahtelee etikkaa ja palanutta hartsia. Se haluaa palasen minusta, sen on otettava palanen minusta että kaikki jatkuisi niin kuin aina ennenkin.

Somaliperheen tytär Anis asuu Muukalaistalossa ja unelmoi asioista, jotka kantasuomalaisille teinitytöille ovat itsestään selviä. Mutta isällä on muita suunnitelmia. Niihin eivät kuulu leffat, bileet, huulipuna ja farkut, joihin Anis pukeutuu salaa isän ja veljien haukkapartiolta. Eivätkä pojat, etenkään eräs Luka, jonka Anis tapaa Al Goren ilmastoluennolla.

Samaan aikaan taiteilijaäidin tytär Zahra, entiseltä nimeltään Alla Pohjola, pukee ylleen niqabin, jolla peittää vartalonsa kuvat ja arvet, jotka muistuttavat entisestä elämästä. Zahra on päättänyt palata kotiin, kääntyä islamilaiseksi. Huivinsa alla hän on uusi, puhdas ja tahraton. Hän löytää muitakin kotiinpalaajia, perustaa Halajan-ryhmän ja järjestää islamilaisuuteen tutustuttavan tapahtuman.

Kun Aniksen ja Zahran tiet risteävät, kummankin elämä muuttuu lopullisesti."

Tää oli mulla pitkään kesken, en ollu päässy kuin muutamia sivuja eteenpäin ja luin siihen väliin kaikkia muita kirjoja, jotenkin vaan mun oli vaikee päästä "käsiks" tähän, uppoutua tarinaan. Sitten päätin vaan että pakko se on nyt lukea, ja jonkun matkaan se oli mun mielestä vielä sellasta "irrallista" en oikein päässyt mukaan, ja rehellisesti sanottuna en edes hirveästi tykännyt. Mutta sitten loppua kohti se alkoi parantumaan, jäin koukkuun ja toivoin ettei se ihan vielä loppuis. :) Siinä alussa mä vaan kokoajan odotin että rupeis tapahtumaan, että noi kaikki ihmiset jo linkittyis toisiinsa ym (mä muuten tykkään hirveesti kirjoista missä on eri tarinoita tai kertojia, ja siitä miten ne taidokkaasti yhtyy toisiinsa! :D), mutta sitten kun alkoi tapahtumaan niin se kirja alko maistua niin hyvin että sivut vaan hupeni ja meinas loppua kesken.. :D Tän kirjan jälkeen mulla jäi sellanen tosi surullinen/ahdistunut fiilis joksikin aikaa, mietin kuinka tollasia kohtaloita oikeasti on, jollekin noi asiat voi oikeasti olla arkipäivää, vaikka tää kirja onkin fiktiota, ja vielä suomalaisen kirjoittama.. :( Kirja siis yllätti mut raakuudellaan, ja en ehkä ihan kaikkein herkimmille suosittelis tätä, jos on siis tapana ahdistua esim just kirjoista.. Hyvä tääkin oli (alun tökkimistä lukuunottamatta), mutta aikamoisen painavaa tekstiä, en ihan heti halua/uskalla lukea uudestaan vaikka tää nyt mulla omana onkin.. :)

Paulo Coelho: Veronika päättää kuolla

"Kun vähiten odotat sitä - kaikki muuttuu

Veronika on nuori ja kaunis. Hänellä on ystäviä ja ihailijoita, joiden kanssa mennä ulos. Hänellä on myös vakituinen työ sekä rakastava perhe. Silti hän ei ole onnellinen. Jotakin puuttuu hänen elämästään, ja hän päättää kuolla marraskuun 11.päivän aamuna vuonna 1997. Hän ottaa yliannoksen unilääkkeitä, mutta vain herätäkseen lähimmässä sairaalassa. Siellä hänelle kerrotaan, että vaikka hän elää, hänen sydämensä on vaurioitunut ja hänellä on vain muutama päivä elinaikaa...

Tarina seuraa Veronikaa näiden intensiivisten päivien ajan, ja tilittää hänen hiljaisia mietteitään siitä, mitä hulluus on. Veronika nimittäin oivaltaa, että jokainen elämämme hetki on tulos tietoisesta valinnasta elämän ja kuoleman välillä.

Paulo Coelhon vanhemmat toimittivat hänet kolmesti murrosikäisenä mielisairaalaan, koska heidän mielestään hänen haaveensa kirjailijan urasta olivat sopimattomia ja omituisia. Hän on itse sitä mieltä, että ihmisen sisäinen ääni joskus ohjaa meitä oudoille teille, jotka saattavat ulkopuolisista vaikuttaa omituisilta, mutta jotka ovat välttämättömiä ihmisen omalle henkiselle kehitykselle. Kirjoittamalla teoksen Veronika päättää kuolla Paulo Coelho myötävaikutti sellaisen lain läpiviemiseen Brasiliassa, joka estää ihmisen pakottamisen mielisairaalahoitoon."

Tää oli taas niin ihanan soljuvaa, helppolukuista ja eteenpäin menevää tekstiä, että tykkäsin kyllä tosi paljon! :) Jos ei oteta muutamia juttuja lukuun niin tää kirja oli älyttömän hyvä. Tietysti koska tää on Coelhoa niin mukana on symboliikkaa ja vähän erikoisiakin henkisiä ajatuksia tms, mutta mä yleensä niitä vähän suollan läpi, jos oon eri mieltä, mutta muuten tykkään niinkuin tarinoina sen kirjoista hirmusesti.. :D Tätä voisin suositella etenkin sellasille jotka on kiinnostunu mielenterveydestä ym (niinkuin mä :)). Toki aika monille muillekin, sellaisille jotka ei ihan heti säikähdä tarinoiden takaa pilkisteleviä henkisiä merkityksiä, tai joitain aika "rajuja" juttuja.. :D Tosi selkeesti tässä kirjotan, haha. Mutta (en tiedä oonko se vaan mun mielipide) mulle jäi tästäkin taas sellanen hyvä fiilis, tää oli ihanan helppolukuinen ja toisin kuin vois päätellä (ellen oo ihan eri mieltä ku kaikki muut :D) niin kevyt kertomus.. :) En nähtävästi osaa kirjottaa tästä kun jotain ihan ympäripyöreetä, mutta siinäpä teille syy tarkistaa kirja ite ja kertoa sitten mulle mielipiteenne! ;)

No, tossa noi nyt oli. :) Onko joku muu lukenut näitä kirjoja, tai näiden kirjailijoiden kirjoja? :) Mitä mieltä olitte? Oisin tosi utelias kuulemaan.. :D Toivottavasti mä en oo muuten huijannu ketään uskomaan, että osaisin oikeesti kirjoittaa jotain "kirja-arvosteluja" koska näähän ei ihan sellasia ole, laitan kirjan takakansitekstin ja sen enempää en haluakkaa oikestaan paljastaa kirjojen sisältöä, koska oon ite sellanen että en haluu tietää oikeastaan mitään kirjasta ennen sen lukemista.. :D Ja sitten mä vaan kirjotan jos mulle on tullut jotai ajatuksia kirjasta, ja just et onko soljuvaa vai tökkivää ja noin.. :) En tiiä onko nää ihan järjettömiä postauksia ja teenkö näitä turhaan, vai tykkääkö joku näitä(kin) lukea? :) Toivottavasti tykkäis koska ite rakastan kirjoja ja niiden suosittelemista muille! ;D

Mutta nyt, oikein ihanaa ja onnellista uutta vuotta 2011 kaikille ihanille ihmisille!! :)

- Johanna